Kesken jääneet projektit, karkuun päässeet ideat


Tämän tekstin päätin kirjoittaa valmiiksi kerralla… Tai ainakin yhdessä päivässä. Olisi jo liian kornia että aloittaisin kirjoituksen loppuun saattamisen vaikeudesta, ja se jäisi kesken. Minulla totisesti on kokemusta innolla aloitetuista projekteista, jotka eivät tule valmiiksi. Ideoiden puutteesta en ole koskaan kärsinyt. Joskus toivon että minulla olisi muutama työntekijä, jotka toteuttaisivat niitä puolestani.

Vuodenvaihteessa siivosin työhuonettani. Homma on vielä vähän kesken. ;-) Tuntui hyvältä raivata työpöydältä kaikki edellisvuoden paperit ja asiat, jotka eivät enää ole ajankohtaisia. Löysin kaikenlaisia lippusia ja lappusia, joissa on jokin ideanpoikanen, huomio, havainto, punainen langanpää, jota olisi kiinnostavaa lähteä seuraamaan sitten kun siihen on aikaa. Oikea hetki olisi yleensä NYT, koska ideoiden parasta ennen ei välttämättä ole kovin pitkä. Osa lappujen jälleennäkemisistä on ilahduttavia: ”Ai niin, tämä juttu!” Jotkut tylsiä, ja muutama mystinen… ”Mihinkähän tämä mahtoi liittyä?”

Muisti- ja luonnoskirjat ovat hyödyllisimpiä toteuttamattomien ideoiden hautausmaita. Niitä säilytän mielelläni koska niissä voi nähdä kehityskulkuja, joissa samankaltaiset ideat toistuvat eri aikoina eri muodoissa. Muistikirjoista voi löytää itselle tärkeitä teemoja kun merkintöjä on pitkältä aikaväliltä. Irtolappuset, joissa on potentiaalia, kannattaakin liimata säästettävän tai käytössä olevan muistikirjan väliin. Ne ahdistavat siellä vähemmän kuin pinossa pöydällä, sillä merkinnät ideoista ovat siellä osa jatkumoa eivätkä yksinäinen tekemätön tehtävä.

Hyvin sujuneen mutta kesken jääneen projektin katseleminen tuottaa samanlaista kaihoa kuin valokuvat nuoruuden rakastetusta. Se oli silloin ihanaa, mutta takaisin palaaminen ei onnistu. Yritys jatkaa liian kauan sitten kesken jääneiden maalausideoiden parissa tuntuu siltä kuin kopioisi itseään. Idea on jäänyt menneeseen eikä siitä enää saa kiinni. Hetken saattaa vähän kaduttaa että päästi sellaisen helmen käsistään ehkä vain laiskuuttaan, mutta pääasiassa hyviä projekteja voi aina muistella ilolla. Se oli hienoa niin kauan kuin sitä kesti…

Eniten harmittavia ovat pystyyn kuolleet projektit, joita varten on hankkinut materiaalia, joka ei kuulu tavallisesti omaan repertoaariin. Idea ei kantanutkaan tai uuden tekniikan harjoittelu on osoittautunut liian työlääksi. Käyttämättömät työvälineet aiheuttavat samanlaista syyllisyydensekaista harmitusta kuin sängyn alla pölyä keräävä kuntolaite.

Kaikista syyllisyyttä tai harmia aiheuttavista asioista halusin eroon. Raivaus koski niin muistiinpanoja, taidetarvikkeita kuin kirjojakin. Jos niiden katsominen tuottaa samanlaista oloa kuin to-do –lista, niiden täytyy mennä.

Loppujen lopuksi uusi vuosi tuo luultavasti taas enemmän ideoita kuin ehdin 365 päivässä toteuttaa. Eniten ihmiset katuvat sitä, mitä eivät ole tehneet. Työtilaa ei kannata sisustaa muistutuksilla tekemättömyyksistä vaan onnistuneista toteutuksista.

Onnellista, innostavaa ja tuotteliasta vuotta 2016!

(Kuvassa allekirjoittaneen tekemä pannunalunen noin 35 vuoden takaa. Alkuperäinen idea ei jaksanut kiinnostaa ihan loppuun asti, mutta valmista tuli.)

#ideat #luovuus #maalaaminen #prosessi #työhuone #työskentely

suositellut
uusimmat
blogiarkisto
kategoriat
No tags yet.
seuraa
  • Facebook Basic Square
  • Black Instagram Icon

© 2016 by Liisa Aholainen