© 2016 by Liisa Aholainen

Järjestelmällisyys ja luovuus

September 2, 2015

 

Akvarellimaalauksessa mielenkiintoisinta on tasapainottelu kontrollin ja hallitsemattomien reaktioiden kanssa. Vesi, pigmentti ja paperi ovat tekijöitä, joiden ominaisuuksien kautta maalaus syntyy. Märälle paperille leviävän värin eteneminen näyttää sattumanvaraiselta, mutta kun väriin on tutustunut kunnolla, sen reaktioita oppii ennakoimaan. Ensin pitää tosin tietää milloin paperin kosteus on juuri sopiva, milloin kannattaa odottaa ja milloin pitää toimia nopeasti jotta lopputulos on haluttu. Kun löytää omaan työskentelytapaan sopivan akvarellipaperin, siihen suhtautuu yhtä uskollisesti kuin luottokampaajaan. Eri pigmenttien ominaisuuksissa on niin paljon opittavaa että paperi on muuttuja, jonka mielellään pitää samana.

 

Jokaisella pigmentillä on omanlaisensa persoonallisuus. Alizarin Crimson vyöryy ekstrovertisti yli kaiken, jolloin muut värit pakenevat alta. Viridian on kaino leviämään mutta jökähtää aloilleen tasan siihen mihin sivellin sen levittää. Joku pahansisuinen pigmentti lähtee jo kertaalleen kuivuttuaan karkailemaan joka suuntaan kun varovasti kostuttaa paperia suihkupullolla uutta maalauskerrosta varten. Terre Verte ei meinaa näkyä ja sitä lisää kunnes yhtäkkiä sitä onkin liikaa. Jokainen väri paletissa pitää oppia tuntemaan henkilökohtaisesti jotta maalaaminen ei ole pelkkää onnekkaan sattuman metsästämistä.

 

Testailen jatkuvasti värien kanssa kootakseni paletin, jonka jokaisen osasen ominaisuudet tunnen kuin paraskin henkilöstöjohtaja. Olen valikoiva pomo. Jos jonkin värin kanssa eivät kemiat kohtaa, siirrän sen syrjään ja rekrytoin taidetarvikeliikkeestä toisen jonka kanssa yhteistyö sujuu. Siksi en ole uskollinen yhdelle merkille, vaan paletissani on eri valmistajien taiteilijavärejä.

 

Tietyt värit taas tulevat minun kanssani hyvin toimeen, mutta eivät siedä toisiaan. Sekoitin kerran täydellisen harmaan Permanent Carminella ja Winsor Greenillä vain huomatakseni, että pigmentit hylkivät toisiaan ja paperilla oli lopulta harmaan sijasta vihreitä ja punaisia pilviä. Opin että nämä diivat eivät mahdu samaan sekoitukseen vaan vaativat olla pääroolissa. Toisaalta, jos joskus haluan maalata märälle paperille punaista ja vihreää ilman että ne sekoittuvat harmaaksi, tiedän keiden puoleen kääntyä.

 

Jos lähden maalaamaan suunnittelematta värejä etukäteen, sävyt valikoituvat kuin itsestään, mutta ovat useimmiten vanhoja ja tuttuja, moneen kertaan käyttämiäni värikombinaatioita. Väritestien tekeminen saattaa tuntua vähemmän luovalta kuin intuitiivinen maalaaminen, mutta se on myös leikkiä ja tutkimusmatkailua. Järjestelmällisen testailun kautta löytyy uusia sävyjä ja uusia tapoja maalata, jolloin se ei rajoita vaan lisää luovuutta.

Tags:

akvarelli

luovuus

maalaaminen

materiaalit

värit

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

suositellut

Järjestelmällisyys ja luovuus

September 2, 2015

1/1
Please reload

uusimmat

Redbubble

November 29, 2016

Harmaata

November 4, 2016

Bodies & Faces Akvart galleriassa

May 10, 2016

Kesken jääneet projektit, karkuun päässeet ideat

January 5, 2016

Ystävät ja kylänmiehet

October 29, 2015

Ateljee - työpaikka ja mielentila

October 2, 2015

Järjestelmällisyys ja luovuus

September 2, 2015

Keveyden jäljillä

August 30, 2015

Please reload

blogiarkisto

November 2016 (2)

May 2016 (1)

January 2016 (1)

October 2015 (2)

September 2015 (1)

August 2015 (1)

Please reload

kategoriat

akvarelli

ideat

kritiikki

luovuus

maalaaminen

materiaalit

olosuhteet

piirtäminen

prosessi

taiteilijat

työhuone

työskentely

värit

ystävät

Please reload

seuraa
  • Facebook Basic Square
  • Black Instagram Icon
  • Home

  • May I help you?

  • About

  • Gallery

  • Contact

  • Shop

  • Exhibitions

  • More