Järjestelmällisyys ja luovuus

Akvarellimaalauksessa mielenkiintoisinta on tasapainottelu kontrollin ja hallitsemattomien reaktioiden kanssa. Vesi, pigmentti ja paperi ovat tekijöitä, joiden ominaisuuksien kautta maalaus syntyy. Märälle paperille leviävän värin eteneminen näyttää sattumanvaraiselta, mutta kun väriin on tutustunut kunnolla, sen reaktioita oppii ennakoimaan. Ensin pitää tosin tietää milloin paperin kosteus on juuri sopiva, milloin kannattaa odottaa ja milloin pitää toimia nopeasti jotta lopputulos on haluttu. Kun löytää omaan työskentelytapaan sopivan akvarellipaperin, siihen suhtautuu yhtä uskollisesti kuin luottokampaajaan. Eri pigmenttien ominaisuuksissa on niin paljon opittavaa että paperi on muuttuja, jonka mielellään pitää samana.

Jokaisella pigmentillä on omanlaisensa persoonallisuus. Alizarin Crimson vyöryy ekstrovertisti yli kaiken, jolloin muut värit pakenevat alta. Viridian on kaino leviämään mutta jökähtää aloilleen tasan siihen mihin sivellin sen levittää. Joku pahansisuinen pigmentti lähtee jo kertaalleen kuivuttuaan karkailemaan joka suuntaan kun varovasti kostuttaa paperia suihkupullolla uutta maalauskerrosta varten. Terre Verte ei meinaa näkyä ja sitä lisää kunnes yhtäkkiä sitä onkin liikaa. Jokainen väri paletissa pitää oppia tuntemaan henkilökohtaisesti jotta maalaaminen ei ole pelkkää onnekkaan sattuman metsästämistä.

Testailen jatkuvasti värien kanssa kootakseni paletin, jonka jokaisen osasen ominaisuudet tunnen kuin paraskin henkilöstöjohtaja. Olen valikoiva pomo. Jos jonkin värin kanssa eivät kemiat kohtaa, siirrän sen syrjään ja rekrytoin taidetarvikeliikkeestä toisen jonka kanssa yhteistyö sujuu. Siksi en ole uskollinen yhdelle merkille, vaan paletissani on eri valmistajien taiteilijavärejä.

Tietyt värit taas tulevat minun kanssani hyvin toimeen, mutta eivät siedä toisiaan. Sekoitin kerran täydellisen harmaan Permanent Carminella ja Winsor Greenillä vain huomatakseni, että pigmentit hylkivät toisiaan ja paperilla oli lopulta harmaan sijasta vihreitä ja punaisia pilviä. Opin että nämä diivat eivät mahdu samaan sekoitukseen vaan vaativat olla pääroolissa. Toisaalta, jos joskus haluan maalata märälle paperille punaista ja vihreää ilman että ne sekoittuvat harmaaksi, tiedän keiden puoleen kääntyä.

Jos lähden maalaamaan suunnittelematta värejä etukäteen, sävyt valikoituvat kuin itsestään, mutta ovat useimmiten vanhoja ja tuttuja, moneen kertaan käyttämiäni värikombinaatioita. Väritestien tekeminen saattaa tuntua vähemmän luovalta kuin intuitiivinen maalaaminen, mutta se on myös leikkiä ja tutkimusmatkailua. Järjestelmällisen testailun kautta löytyy uusia sävyjä ja uusia tapoja maalata, jolloin se ei rajoita vaan lisää luovuutta.